I have confidence in me

Ihan vasta pari päivää sitten pakkailin tavaroitani stressaantuneena säkkeihin, laatikoihin ja matkalaukkuun ja halasin ystäviäni ja perhettäni hyvästiksi. Nyt istun Linzin vanhassa kaupungissa kahvilan terassilla oululaisen luokanopeopiskelijan kanssa, juon cappuccinoa, nautin ja ihmettelen. Ennen kaikkea ihmettelen. Mitä kaikkea tässä viime päivien aikana on tapahtunut, ja mitä kaikkea seuraavien kuukausien aikana tulee tapahtumaan.

Päätös lähteä vaihtoon ei tullut ihan puun takaa. Olen pidemmän aikaa jo ajatellut, että vielä jossain vaiheessa haluan hypätä kauas pois mukavuusalueeltani ja opiskella hetken ulkomailla. Mitäs elämää se sellainen olisi, jossa kaikki olisi helppoa ja turvallista? Pyörittelin Erasmus-vaihtoa mielessäni heti opettajaopintojen alusta asti, mutta todellinen lähtöpäätös vaati kuitenkin paljon harkintaa, ajatusten pyörittelyä ja lopulta vain raakaa päätöksentekoa. Erasmus-ohjelmassa lähteminen on kuitenkin loppujen lopuksi tehty niin helpoksi (ja halvaksi), että jos en tätä seikkailua nyt tekisi, en todennäköisesti tekisi sitä koskaan.

Ja miksi Linz? Tätä on minulta kysytty jo muutaman kerran, enkä ole vielä keksinyt vastausta, jonka voisi tiivistää pariin lauseeseen. Halusin opiskelemaan saksankieliseen maahan, sillä vaikka olen pitkään opiskellut saksaa koulussa, en ole koskaan oppinut tai päässyt puhumaan sitä kunnolla. Tulen opiskelemaan täällä pääasiassa englanniksi muiden vaihtareiden kanssa, mutta jo saksankielisen ympäristön takia uskon, että voisin tämän puolen vuoden aikana vihdoinkin omaksua kauniin ja hurmaavan saksan kielen kunnolla. Hakuvaiheessa vertailin muutamien saksalaisten ja itävaltalaisten yliopistojen nettisivuja, ja tuleva vaihtoyliopistoni Pädagogische Hochschule Oberösterreich teki heti vaikutuksen siinä, miten helposti ja runsaasti nettisivuilta löytyi tietoa vaihtareille yliopistosta, kaupungista, kursseista ja hakemisesta. Houkuttelevaa oli myös värikäs kurssitarjonta, kuten kurssit Outdoor education ja Zoopädagogie. Itävallassa en ole koskaan ennen käynyt, mutta jokin tässä maassa on jo pitkään vetänyt puoleensa. Voisin veikata, että yksi vaikuttaja on ehkä kaikkien aikojen suosikkielokuvani, Sound of Music. Vuorimaisemat ja luonto, kauniit vanhat rakennukset ja kirkot, pitkät musiikkiperinteet. 

Nyt olen viettänyt kolme päivää ihanassa Linzin kaupungissa. Vaihtoyliopistoni näen ensimmäisen kerran vasta huomenna, joten nämä kolme päivää ovat olleet kuin kesälomamatka. Vielä joudun muistuttelemaan itseäni siitä, että on aikaa tutkia koko kaupunki läpikotaisin, on aikaa nähdä vuodenaikojen vaihtuminen, on aikaa kävellä kaikki ulkoilureitit läpi ja maistaa kahvilan jokaista kakkua jos siltä tuntuu. Torstaina myöhään saavuttuani Linzin juna-asemalle sain tietää, että samoilla lennoilla kanssani oli ollut kaksi luokanopeopiskelijaa Oulun yliopistosta, molemmat supermukavia tyyppejä, jotka ovat nyt seinänaapureitani, matkakumppaneitani ja opiskelutovereitani. Kolmistaan olemme ehtineet kävellä jalat puhki niin keskustan kaupoissa kuin läheisessä ulkoilupuistossa. En koe olevani yhtään yksinmatkustaja, vaan nautin siitä, miten olen voinut heti jakaa uudet kokemukset uusien kavereiden kanssa. Kuten sen kun tajusimme, että asumme ihan Itävallan suurimman kirkon Mariendomin lähellä, ja mykistyimme sen kauneudesta astuessamme sisään. Tai sen, kun tänään aamiaisen jälkeen lähdimme tutkimaan netistä löytynyttä seitsemän kilometrin kävelyreittiä ja ulkoilupuistoa, jossa maisemaparvekkeita löytyi enemmän kuin voisi edes toivoa. Tai kokkailun pikkuruisessa asuntolakeittiössä uusien espanjalaisten kavereiden kanssa.

Seikkailu on vasta alussa. En tiedä tosiaankaan, mitä kaikkea seuraavien kuukausien aikana on luvassa, ja hyvä niin. 

Viimeisenä iltanani Suomessa lähdin metsäkävelylle, eksyin, kävelin pellonreunassa ja keskellä metsää polkua etsien, löysin kotiin. Katsoin Sound of Musicin ja samaistuin hyvin vahvasti I have confidence -biisiin. Sitä lauleskelin seuraavana aamuna, kun kädet täristen viimeistelin pakkailuja, lentokentällä, junassa matkalla Wienistä Linziin, ja perillä asuntolahuoneessa.

So, let them bring on all their problems
I'll do better than my best
I have confidence they'll put me to the test
But I'll make them see I have confidence in me

- Anni